Muistan hyvin ensimmäisen kerran milloin suudeltiin ja ensimmäisen lyönnin joka avas huuleeni mutten muista milloin sanoit ekan valheen, tai sitä milloin annoin sen anteeks oon ollu sinisilmäinen ja anteeksiantavainen et anna mulle mitään mutta muille annat kaiken, epäreiluu kun sä yössä heilut, ja sun lanteet tanssilattial taas keinuu peitto heiluu taas jossain hotellissa mä oon yksi himas onks tää todellista monet illat sua venaan ja kelaan, miks noit sun pelejä pelaat, sä oot enemmän kännis kun selvänä, ja siitä puolta susta saa pelätä ei luottamusta pettämällä kerätä miks enemmän yksin kun yhdes herätään

Vaikka aina satutan, etkä näytä katuvan sunkaa olla haluan e-e-ei, en vaan millään tajua vaik silmät valuvat miks täs olla haluan

Huudat kun taas kotiin sä palaat sit halaat mut huomaan et jotain sä salaat pyydät taas rahaa jota tyhmänä annan itehän sä menit taas ryyppäämään palkkas enmä tiedä onks tää rakkautta vai sääliä miks en pysty hihoja vaan kääriä pakata kamojas ja heittää sun ulos kun lopulta kuitenkin se on lopputulos, itehän mä menin sun rakastuu, kai mä pelkään mitä sulle tapahtuu, toivon et joskus vielä opit et turvallisin paikka maailmassa on koti annan anteeks vaik satutat taas, mut sun parasta mä haluan vaan, ehkä toi sekoilu kuuluu tohon ikään ja joskus viel kokonaan sut vieres saan pitää

Vaikka aina satutan, etkä näytä katuvan sunkaa olla haluan e-e-ei, en vaan millään tajua vaik silmät valuvat miks täs olla haluan