Niin mä sen teen ja saavun uudelleen vielä kerran tähän kylään hiljaiseen. Muuttunut ei mikään ole jälkeen sen, kun täällä kerran silloin vietin lapsuuden.

Tunnen vielä sen, vaan nähdä voi en tuo outo voima leijuu yllä kattojen. Kuin eetteri se löytää kyllä tiensä tajuntaan ja ihmismielen turruttaa ja sekoittaa.

Kertosäe: Ja niin mä muistan silloin, kun vanhat juopot meille kertoi juttujaan Ja niin me melkein uskottiin, ettei pois voi täältä päästä milloinkaan.

Näen vanhan poliisin, se on täällä vieläkin, se Hullu-Riittaa etsii tietenkin, joka kouluportin luona juuri riisui vaatteitaan, aina lapset kyllä saa se nauramaan.

Kun kauan katselen, niin tunnen mä sen, ketään kauniimpaa mä silloin tiennyt en. Nyt silmät huivin alta enää tyhjää tuijottaa, kun hän kumarassa kantaa kassejaan.

Kertosäe: Ja niin mä muistan silloin, kun vanhat juopot meille kertoi juttujaan Ja niin me melkein uskottiin, ettei pois voi täältä päästä milloinkaan.

Nyt kuullut mä oon syyn siihen kohtaloon, kun täällä hukkui pieni poika lammikkoon. Se tahtoi itse pyhäkoulun jälkeen yrittää, kuinka oikein vetten päällä kävellään.

Niin mä sen teen, pois lähden uudelleen, jää hohto silti kylään hiljaiseen. Mä vedän kyllä kännin, kun taas saavun kaupunkiin, meluisaan ja turvalliseen kaupunkiin.

Kertosäe: Ja niin mä muistan silloin, kun vanhat juopot meille kertoi juttujaan Ja niin me melkein uskottiin, ettei pois voi täältä päästä milloinkaan.

Ja niin mä muistan silloin, kun vanhat juopot lauloi laulun ihmemaan Ja niin me melkein uskottiin ettei täältä löydä sinne milloinkaan