Joku joskus ehkä miettii että minne katosin kun nuoruus päättyy, laittaa pisteen elämälleen Nyt viimein kysyä voin kaiken mitä tietää halusin ja pieni poika avaa kotiportin jälleen

Lapsuus vaihtuu nuoruudeksi, mutta päivä viimeinen on hetki jolloin aikuiseksi muuttuu Arvokkuus on pelkkä sana, jolla sääli peittää vanhuuden kun aivan liikaa elämästä puuttuu

Ei, en voinut odottaa että muutun raunioksi siksi palaan takaisin Ei voi lastaan rakastaa, jos kyselee vain hintaa sillä kaiken kyllä maksaa kuitenkin

Ja siellä niin on kaikki ennallaan. saa isän syliin pieni poika päänsä painaa uudestaan. Taas niin voin siihen nukahtaa. vuosikymmenet pois haihtuu saa rakkaani mut suojaan kuljettaa ...

Kun nuoruus katoaa

Isä kannoit Viipurista länsirannikolle kellariin, seinään Masa Niemen vanhat polvisuojat Vaan valopallo taivaanrannan halki kulki kuitenkin ja kertoi serkun mies että kohta kuolevalle näin viestin tuovat

Hautajaisten jälkeen kylän juopot kukkakimpun antoi äidille ja melkein kaikki itkien Ei koskaan putkaan heittänyt vaan kotiin omin käsin kantoi ei hän ollut pelkkä poliisi vaan ihminen

Ei, en voinut odottaa, että muutun raunioksi jolloin kaiken menetin Ja niin jos lastaan rakastaa, ei kysele vain hintaa sillä kaiken kyllä maksaa kuitenkin

Ja siellä niin on kaikki ennallaan saa isän syliin pieni poika päänsä painaa uudestaan. Taas niin voin siihen nukahtaa. vuosikymmenet pois haihtuu saa rakkaani mut suojaan kuljettaa...

Kun nuoruus katoaa

Äiti olet ehkä viimein hyväksynyt totuuden ei ollut meissä verta aatelista yhtään pisaraa Tahdon kuulla miksi aivan tavallinen ihminen ei olla onnellinen voisi ilman jotain gloriaa?

Miksi puhuit isästäsi aina kauniisti vain niin? hän oli kiltti mies mutta kuulin muuta kuitenkin Kertonut et öistä jolloin kirves kädessään se lumihankeen ajoi lapset sekä vanhan mummonkin

Ja niin olen kauan tiennyt sen, kun muutun aikuiseksi kerran, atomeiksi hajoan. Ja niin minä myöskin tiesin sen että silloin kohtaan rakkaimpani lapseksi mä muutun uudestaan...

Ja siellä niin on kaikki ennallaan saa isän syliin pieni poika päänsä painaa uudestaan Taas niin voin siihen nukahtaa vuosikymmenet pois haihtuu saa rakkaani mut suojaan kuljettaa...

Sisko kauneutesi kanssa koko pienen elämän elit rauhattoman yksinäisen murhenäytelmän Oli katsees levollinen vasta osastolla jolla morfiinia säästelty ei olit onnellinen hetken kiitävän

Meren rantaan mennään jonne aallot pysähtyy kumpi meistä heittää Ruotsiin laakakiven? Ja kun pois nukahdit, en tiennyt mikä oli lähdön syy voiko herkkyydelle antaa sairauden nimen?

Ja siellä niin on kaikki ennallaan saa isän syliin pieni poika päänsä painaa uudestaan. Taas niin voin siihen nukahtaa vuosikymmenet pois haihtuu saa rakkaani mut suojaan kuljettaa...

Kun nuoruus katoaa

Vaan kun vietiin teidät täältä paljon ennen minua pois jäitte ilman minun tuottamaani häpeää Onko oikein että rakkaimmilleen tuskaa tuottaa vois kun vain putoaa kuin halveksien elämää?

Vaan viimein niin on kaikki ennallaan saa isän syliin pieni poika päänsä painaa uudestaan Taas niin voin olla lapsi uudestaan vuosikymmenet pois haihtuu kun nuoruus katoaa

Vaikkei niin edes kosketustakaan ole koskaan ansainnutkaan joku meitä rakastaa Eikä niin, ei edes kuolemaan tuo tunne pääty sillä kerran meidät rakkaimpamme suojaan kuljettaa...

Kun nuoruus katoaa