Taas muistelen kuinka sinut vein tuohon autioon kalliosaareen Ja kysyin minne ovat lokit sieltä kadonneet vaan en huomannut, et siinä ollutkaan
Huomaan kadulla mua tuijotetaan kai ne puhuu että varjojani pelkään Kai puhun paljon yksin, vaikka toiset kuulee vaan ei se liikuta mua enää hiukkaakaan
Kertosäe: Tiedän että kaipaat vielä sinäkin vaikka luottanut et sydämeni paloon En enää pimeää mä pelkää, mutta kuitenkin heti aamulla mä lähden kulkemaan (nousevan auringon valoon) (Auringon valoon)
Taas muistelen kuinka sinut näin torin kahvilassa viimeisen kerran Mua ihmetelkööt, vaikka valuu kyyneleet nyt on viimein tullut aika unohtaa
Kertosäe: Tiedän että kaipaat vielä sinäkin vaikka luottanut et sydämeni paloon En enää pimeää mä pelkää, mutta kuitenkin heti aamulla mä lähden kulkemaan (nousevan auringon valoon) (Auringon valoon)
Vaan tämän yön mä vielä valvon ja heitän kaiken pois sua muistuttavan Mun pakko on niin, vaikka vieläkin sua palvon muuten aamun en nää nousevan
Kertosäe: Tiedän että kaipaat vielä sinäkin vaikka luottanut et sydämeni paloon En enää pimeää mä pelkää, mutta kuitenkin heti aamulla mä lähden kulkemaan (nousevan auringon valoon) (Auringon valoon)
On viimein tullut aika unohtaa
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: