Vaiti on, hän pimeässä miettii tulevaa. Niin voimaton on tuuli joka purtta kuljettaa. Hän joka päivä toivoo että saisi eksymään tuon erään joka varmasti saa kaiken särkymään.

Vaiti on, on pimeässä aikaa itselleen. Suunnaton tuska joka maalaa sydämeen. Hän päivät raataa töissä, tekee mitä pyydetään ja iltaisin tuo vaatii ihmeitä ei vähempää.

Kertosäe: Unelmissaan uskoo että joskus lentää pois, kumpa höyhenensä siipiin pian liimata hän vois. Unelmissaan tietää et on oikee enkeli, mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi, totuuden tietää. Vain se on tärkeää.

Katselee, kun nukkuu pahan alku juurineen. Katselee ja tietää, tuo on väärä ihminen. Kun ymmärrä ei miksei tyytyväinen ole hän, ei ymmärrä et kahlinnut on toisen elämän.

Kertosäe: Unelmissaan uskoo että joskus lentää pois, kumpa höyhenensä siipiin pian liimata hän vois. Unelmissaan tietää et on oikee enkeli, mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi, totuuden tietää. Vain se on tärkeää.

Kertosäe: Unelmissaan uskoo että joskus lentää pois, kumpa höyhenensä siipiin pian liimata hän vois. Unelmissaan tietää et on oikee enkeli, mutta eksyi reitillänsä ja väärän valitsi, totuuden tietää. Vain se on tärkeää.