Veden kalvo heijastaa tätä lahdenpoukamaa Muistatko sen? Tässä kerran istuttiin ja mä kanssas' olin niin onnellinen Aavistin; Se loppuu aikanaan mut' se silloin pelottanut ei Pettymystä peitellä koetin, kun syksy sut vei
Säilyy eilinen, vaik' jälkikuva sen pois katoaa tuuleen noin hajoten vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa
Tämä ranta varjoinen, kun mä kuljen kautta sen... nostalgiaa Mua kaipuu kaihertaa, minut ikäväni taas valtaansa saa Tiedän, et' se loppuu aikanaan mutta aina uskoo jaksa en Kyyneleistä viimeinen vuokses', sen pyyhkäisen pois
Ei haihdu eilinen, vaik' jälkikuva sen pois katoaa tuuleen noin hajoten vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa
Ei haihdu eilinen, vaik' jälkikuva sen pois katoaa tuuleen noin hajoten vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa
Vaik' omaksein sua saanut en, en milloinkaan sua saata kokonaan unohtaa
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: