Viimeinen kevät

Kuka herää ruusunmarjapensaan alta taas? Kuka pyyhkii koiranpaskat päällystakistaan? Se on hän, on taas saapunut hän.

Hän tulee joka kevät, tulee aina uudestaan. Taas talven jälkeen niin kuin karhut unestaan herää hän, kun huomaa kevään syttyvän.

Ei arvostettu vieras ole mies tuo kuitenkaan, hän kerrostalon keskiluokan halveksunnan saa. "Roskaläjä", talonmieskin murahtaa ja vihat arkipäivän häneen purkaa saa.

Kuka tietää, mistä muukalainen tullut on, kuka tietää onko onnellinen vaiko onneton. Ja mummot kantaa parvekkeelle tuolit lämpöön kevätauringon, kevät tullut on.

"Nyt painut pummi helvettiin tai soitan poliisin. Miksi sinun täytyy tulla tänne takaisin? Lähde rantaan luo teikäläisten jätä ruusupuska rauhaan, täällä sua kaipaa en"

Silti sammuu ruusupensaan alle mies tuo taas ja niin juovuksissa, ettei enempää kai voisikaan. Kevätaamu on kauneimmillaan, kohta pääskyset taas tulee talonmiestä kiusaamaan

Kun syyskuu taas saapuu niin mies tuo katoaa eikä kukaan tiedä minne eikä kiinnostaisikaan ja mummot kantaa aurinkotuolinsa sisään uudestaan, kun mies tuo katoaa, niin lehdet maahan putoaa.

Miksi tänä keväänä ei kevät tullutkaan? Miksi ruusupensaat jäivät rauhaan kukkimaan? Tiedäthän, ei enää saapunut hän.

Ei enää rappukäytävässään punkkuaan hän juo eikä sammu enää ruusumarjapensaan luo hän milloinkaan, ei enää milloinkaan. "Taitaa tulle kylmä kesä", talonmieskin murahtaa.

Tänä vuonna syksy saapui jo jälkeen huhtikuun. Sen varjot maassa makaa, peittää alleen kaiken muun. Kuka helvetissä tällaiseen aikaan toiseen rakastuu?

Niin häipyi tuo muukalainen, hän mennessään vei kevään salaisuuden ja parvekkeella mummot muistaa, miltä tuntui kevät viimeinen, kevät viimeinen.


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.