Syksy peittyi pilviin lyijynraskaisiin taisteluni tiensä löysi loppupäätelmiin Oon kyllin synkistellyt, kyllin häilynyt kappaleiksi itseäni kyllin repinyt

Meissä ei oo miestä yhteiseen matkaan maalliseen Miestä nuorukaisten otsan kirkkauteen entiseen

Kertosäe: Ei se enää kestä, ei se kärsi kaikkea Ei jää katoamatta, ei ees jaksa toivoa Ei se enää kestä, on aika luopua Murhe nautittava yksin raakana ystävyyden haudalla

Paljon meni hyvin, liikaa huonommin yhteistä ei jätetä niin, aina palasin Oon kyllin ymmärtänyt, kyllin kysellyt viimeisetkin voimanrippeet kasaan riipinyt

Meissä ei oo miestä yhteiseen suureen kaikkeuteen Miestä nuorukaisten voimain koitokseen entiseen

Kertosäe: Ei se enää kestä, ei se kärsi kaikkea Ei jää katoamatta, ei ees jaksa toivoa Ei se enää kestä, on aika luopua Murhe nautittava yksin raakana ystävyyden haudalla

Kertosäe: Ei se enää kestä, ei se kärsi kaikkea Ei jää katoamatta, ei ees jaksa toivoa Ei se enää kestä, on aika luopua Murhe nautittava yksin raakana ystävyyden haudalla