Kävelen Sturenkadun laitaa Kun kevät tekee tuloaan Ja ihmiset rikkovat kuoriaan Saaden sen aikaan

Rauhan tunteen Yliluonnollisen Ja pelkää enää en Pelkää enää en

Korvalappustereoissani raikaa Rachmaninov ooppera Enää en kykene olemaan minä en tunteeton kykene olemaan tunteeton

Jää sulaa katuojaan Liikennemerkkiin nojaan

Suljen silmäni, hengitän syvään Kasvatan uskoni kaikkeen hyvään

hypnoosiin hivelevään todellisuudentajuni hylkään todellisuudentajuni hylkään

Shalalala Pinnistin läpi myrskyn ja pimeyden Läpi kuuden hyytävän kuukauden Barcelonasta ilmoille

Shalalala Pinnistin läpi loskan ja pakkasien Läpi sydämeni syvien paleltumien

Sörkän Kurvissa laitatien Sauli Paidan nappinsa repäisi auki

Viritti ilmoille riemuhuudon Antoi hienolle rouvalle suukon Hyvästi hyytävät aseman vessat Tutuksi tulleet katujen kissat

Hän ottaa suunnaksi Katveen puistoon Virittää mielessään nuoruusmuistot Virittää mielessään nuoruusmuistot

Shalalala Pinnistin läpi myrskyn ja pimeyden Läpi kuuden hyytävän kuukauden Koffinpuistosta ilmoille

Shalalala Pinnistin läpi loskan ja pakkasien Läpi sydämeni syvien paleltumien

Minä lupaan sen sinulle, kesä En tätä hetkeä unholaan jätä

Lemmin mä nurmellas kiihkoa täynnä Ja laineitasi varpaillani silitän

Poimin kukkasesi korvani taakse Tanssin läpi yön yöttömän