Kaukana kotoo atollii, valoo, vuoristoo, Hyasinttei, macacei, riisipeltoo ja mangrovelaaksoo. Kolibrei, turkoosii aaltoo, korallimattoo, sade hakkaa palmukattoo.

Tän meidän taifuunin keskel, hyvä olla. Sydämes rauha vaik mielessä sota. Sä oot tän bungalowin maailman eka alfa ja mä synnytän sulle avaruuden kohta.

Saanko olla toi guava jota kuorit? Käsies lämmössä tuore ja auki, huulillas kirpee ja makee yhtäaikaa, eliksiiri.

Vesiputouksii, silmist valuu vesiputouksii, jos ikinä sä meet mä vajoon, ikävän alla sydän ei voi hengittää.

Vesiputouksiin, sä veit mut vesiputouksiin, nyt mus kuohuu unelmat, sykkii elämä, ei enää tarvii pelätä.

Pojat ei itke kai mä vaan silmääni ripsen sain, vähän pyyhkäsin. Brooke jos Ridgen sais meille sillan vaik rakentaisin, jos sä pyytäisit. Mut ku on mieli täynnä murheita, ei nää sanat auta ikävään, yleensä miehet on niin surkeita, niiden lupauksia pitämään.

Silti mä lupasin sulle mun iho sun ihoa vasten beibi, sun levinneet meikit mun ihon al’ sun sydämen biitit, mun breikit. Niin wavy et aallon pääl, älä pelkää et jättäisin kesken tän leikin. Mulle sä oot ainoo tääl jonka puolest vaik heittäisin veivit.

En oo ikinä halunnu näin paljo elää, näin paljon laulaa tai uuteen päivään herää. Sukellan syvemmälle siniseen laguuniin, nään sut pinnalla auringonsäteinä.

Vesiputouksii..