Esteitse

Asa

Yksinää kävelin taskut täyn vihamiehii, pienenä saatoin pienimmästäki kilahtaa. Joidenki sanoja en pysty vieläkää hiffaa, mut ei se saa mua enää ketää ihmistä vihaamaan. Mussutan, spiidaan, lussutan liikaa. Välil rakennan esteit ja alan kutsumaan riitaa. Viiksiä pitsaan kasvatan pilvien peitos, piritoril kalpeen lukossa ku kipsiveistos. Suru on suuri, niin suuri et surulle kaivetaan upouusi kuuden päivän hevoskuuri. Juuri ja juuri. Eteiseen nousemas pitsalaatikoista kiinan kokoinen tee se itse - itkumuuri. Menee niille, jotka silmät puolitangos kolos pohtivat koko ajan seuraavaa annost. Kammoja kallos, ketku takakireyttä. Se on sun oma varjo valittamassa maailmanpimeyttä.

Tääl parhaiten pärjätään tiiviisti yhessä. Esteitse! Eteenpäin kylki kylessä! Ilo on jotain jos se on jaettua. Rakkaus on liimaa. Pitää sillat pydessä!

Erämaa pitää erimielisiä erillä vaikka osallistumisen ilo odottaa kaikkia perillä. Miten sitä vois murehtia omasta sielusta, jos ystävät on vieressä rypemässä liejussa? Paskaa puhumalla hautoja kaivaa. Vastustamalla rakentaa ajatuksille aitaa. Seuraavaks kaivetaan oman onnen ojat. Ajat on kovat jos siellä kusi nousemassa nuppii. Omasta saaresta patoomassa roolimallin, kun mieli täynnä itseään on mielen ympärillä vallit. Jos sosiaalisesti yhden puheenvuoron sallit niin voimme pamauttaa pois päälaeltamme knallit. Hullut hyppää sisään minäminä-vyyhteen, sukeltaa syvälle syvänteisiin psyykkeen. Heitän pyyhkeen. Jokaisen paikka maailmassa on yhtä suuri kuin on usko ystävyyteen.

Innosta ilakoivan juhlakansan keskellä jokainen voi olla vain itselleen esteenä. Ei tääl esseetä ilman toverin sitaattia, eikä messevää ellei kukaa heitä meille pinaattia. Ei stesseihin stygee synny ilman rytmiä ja yksin resseissä aletaan vain seinille hyppiä. Nyt annetaan murheidemme tukehtua, itkumuurin krumeluurin murusiksi musertua. Sinä voit olla oman Nietzschesi herra. Ajella viikset pois viel viimesen kerran. Olla osallistumaan kannustava avustaja tai se pelin paha personaali loppuvastustaja. Nyt sivustakatsojat viinikupeissa kylpien juhlivat yhdessä, murheita hylkien. Musaa pikseihin, rinnastani heläjää. Unohdan itseni ja omistaudun elämään. Mitä sitä mittelisi? Tiputa tittelisi. Kaikkoaa kauas sinunkin sydämestä paatos. Pitää kuitenki opetella kunnioittamaan muidenki mielipiteitä vuosien saatos.

Tääl parhaiten pärjätään tiiviisti yhessä. Esteitse! Eteenpäin kylki kylessä! Ilo on jotain jos se on jaettua. Rakkaus on liimaa. Pitää sillat pydessä!

Oon roihuuva vuori vaik mä oon yksinään. Oon palava kaupunki vaik mä oon yksinään. Oon tuli ja savu vaik mä oon yksinään. Pieni suomi, kaik tää yksinään.

Tämän kappaleen kanssa sopii hyvin uusi älypelimme Urjo.com. Osaatko ratkoa tehtävät käyttämällä loogista päättelykykyäsi? Avaa älypeli uuteen ikkunaan ».

Mitkä seuraavista kuvaavat sanoituksen tunnelmaa?


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.