Istut viereen alle kuun se aamun tieltä raahautuu Ja sanot: ei koskaan täällä nää korentoja lentävän Älä lähde, vielä jää

Mitä pelkäät, katso silmiin pelkään että karkaat pilviin Ja jos ei muisto meistä pääsekään mukaasi, vaan häviää Kun sinä lähdet, minä jään Sinä lähdet, minä jään

Vaan jos ei päivä päätykään ei huomiselle mitään jää Jos vain voisin nekin ymmärtää kuinka aikaa määrätään Sinä lähdet, minä jään Sinä lähdet, minä jään

Aurinko meitä suutelee kuin hyvästelläkseen Ja se ei toista päästä sylistään toisen laskee hämärään Sinä lähdet, minä jään Sinä lähdet, minä jään

Istun alla auringon se ilman sua on valoton Kunnes olalleni laskeutuu korento näin hahmottuu et viereltäni lähdekään Sinä lähdet, minä jään