Jostain korkealta kuin alas kallioilta katonreunan yli yöhön sillankaiteen kautta mustaan tuntuu kuin maahan putois menis rikki, palasiksi silmän kaunis kiilto sammuis haukon ilmaa, en henkee saa ja mun kyynel poskelle jäätyy ihoa raapii kun valua tahtois sen tunteen turvallisen jos vain jotenkin sais sais vain jotenkin palaamaan   Huominen on hulluja varten en oota siltä mitään se on vaan harmaa tiistai samanlaisen eilen elin huominen on hulluja varten se tehtiin unelmille                 ei oo ilman sua sellaisii   En löydä vastauksii vain tuulen kuiskauksii kiven päällä pimeässä mä olen niin kuin tyhjä lyhty kuka vielä korjaan pystyis sisälleni sen liekin laittaan en mä jaksais tulella leikkii haluun vaan saada valoo mun yöhön ja mun kyynel poskelle jäätyy ihoa raapii kun valua tahtois sen tunteen turvallisen jos vain jotenkin sais sais vain jotenkin palaamaan   Huominen on hulluja varten en oota siltä mitään se on vaan harmaa tiistai samanlaisen eilen elin huominen on hulluja varten se tehtiin unelmille                 ei oo ilman sua sellaisii

Melkein perillä oltiin niin lähellä sitä kaikkee minkä piti meille riittää onnen pienii murusii liian äkkii kaikki päättyi jäi vaan julmii unii kultakirjaimilla nimi kaks rivii, pala marmorii

Huominen on hulluja varten en oota siltä mitään se on vaan harmaa tiistai samanlaisen eilen elin huominen on hulluja varten se tehtiin unelmille                 ei oo ilman sua sellaisii