eee-e leijailen taivas harmaa lyijyn raskas mun on vaikee hengittää on aivan varmaa et jos näin jatkas ei must paljoo tänne jää

sata sävyy tuskaa sielu huutaa mä en kuule mitää onks tää enää elämää-ää-ää toistan sun nimee kun mun mieli on pimee vajoon painajaisiin kunnes sä oot siin

ja mä tunnen tunnen tunnen sun kosketuksen viet mut hetkeen hiljaiseen niin kevyesti teet sen mun sydän on kuin höyhen höyhen leijailee höyhen höyhen höyhen mun sydän niinkuin höyhen höyhen leijailee höyhen höyhen höyhen mun sydän niinkuin höyhen höyhen leijailee

huonoo karmaa lämpö karkas taas mä joudun taistelee astun harhaan tääl tarvipuutarhas jossa kukat vaan kuolee

sata sävyy tuskaa sielu huutaa mä en kuule mitään onks tää enää elämää-ää-ää toistan sun nimee kun mun mieli on pimee vajoon painajaisiin kunnes sä oot siin

ja mä tunnen tunnen tunnen sun kosketuksen viet mut hetkeen hiljaiseen niin kevyesti teet sen mun sydän on kuin höyhen höyhen leijailee höyhen höyhen höyhen mun sydän niinkuin höyhen höyhen leijailee höyhen höyhen höyhen mun sydän niinkuin höyhen höyhen leijailee

oot mulle kuin vesi joka virtaa etkä jäädy koskaan muovaat mun kallion pintaa uudestaan ja uudestaan ja olet kaunis valo joka loistaa ei aurinko laske lainkaan sun silmissä sen nähdä saan

ja mä tunnen tunnen tunnen sun kosketuksen viet mut hetkeen hiljaiseen niin kevyesti teet sen mun sydän on kuin höyhen höyhen leijailee höyhen höyhen höyhen mun sydän niinkuin höyhen höyhen leijailee höyhen höyhen höyhen mun sydän niinkuin höyhen höyhen leijailee