en pyri täydellisyytee, vähemmälki pärjää pyydän anteeks omast itsestä ei löydy kovaa äijää huonoja siirtoja, peräjälkee, on hauska nähä mikä kaiken jälkee on tärkeet, syyt ja seuraukset minä itse mene kiinnosta seuraaks ne, en tullut tänne säätämää itseeni, me ollaa eri maailmoista vissiinki tajunnu helpompi on opettaa kun elää, mut ei oo välii sil nii, enää kuha tehää, hoen päässäni nii se vaa menee pari askelt taakse ja puoltoista etee.

täs seison minä ei oo muutakaa antaa, te voitte turvautua satuihin, mut kuinka pitkälle voi valehtelu kantaa te voitte tukehtua tabuihin.

mitä vanhemmaksi tulee sitä tyhjemmäksi muuttuu päivä päivält pienemmistä asioista suuttuu, ei merkkaa sanat vaa se mitä teit elämäki suklaarasian sijasta vaan kasan mielipiteit, paskoista riimeistä paskempii sanojen sijast käytät faktoi mua vanhempii, et jaksa tätä skenee taaskaa, ku joku totuuksia suustansa plaastaa usein astun vaan itseni etee, en oo kokonaine mä kerään mun palasia taltee, kenen opeil , kenen mukaan vartun jos tabusta saa irti mihin kahvaan mä tartun.

täs seison minä ei oo muutakaa antaa, te voitte turvautua satuihin, mut kuinka pitkälle voi valehtelu kantaa te voitte tukehtua tabuihin.

miljoona tapaa tehä väärin ja kaatuu, miljoona tapaa henkisesti halvaantuu. koomine vittuilu lähinnä vaa vituttaa ku tabu muisti, muistaa ja muistuttaa.