Armotta suon laidalla eksynyt pois vajoaa Aamulla maatalossa joku vieläkin odottaa pelloilta sumu vastaan kävelee metsikkö huojuu kun tuuli huokailee Lakastunut nyt puutarha on suruhuntuun on hukkuneet pellot jokin anteeksiantamaton pysäyttänyt on elämän kellot Taivaasta kuu valahtaa ja surmaajan paljastaa talon tyttären poskea koskettaa sormet ja tunnustaa tekoa joka valoa kestä ei kärsivin silmin, Lakastunut nyt puutarha on suruhuntuun on hukkuneet pellot jokin anteeksiantamaton pysäyttänyt on elämän kellot