Tiedän, että aivan liian harvoin puhun tästä, asiasta tärkeimmästä, oma rakkaimpani. Joskus mä kuin pelkään, etten tasollesi yllä, vaikka yritänkin kyllä, ihan tosissani.

Miksei aikaa yhteistä voi estää kulumasta. Sinun kanssas vasta mä sain otteen paremmasta. Tahdon äärettömät aamut, herätä sun viereltäsi, suudella pois ikäväsi, kädessä sun käsi.

Kuinka saada sanoiksi, se rakkaus jota tunnen. Olen pimeässä, kun en ole lähellä sua. Uskoa ja toivoo, sisimpäs on täynnä niitä. Olen pakahtua siitä, että valaiset mua.

Niin harvoin muistan sen sanoo: Elän tähtesi sun. Olet tähteni mun.

Synkän sielun haluaisi öiseen mustaan liittää, silloin sinun tähtes riittää, ja taas kaunis on yö. Epävarmuus kuuluu täällä elämäämme mutta, jos on aitoo rakkautta, murheet kädestä syö.

Miksei aikaa yhteistä voi estää kulumasta. Sinun kanssas vasta mä sain otteen paremmasta. Oon kuin taivaan tausta sulle ja sä hohdat tähtenäni, valaiset mun elämäni, olet kipinäni.

Toivon enää että, kanssas vanheta mä voisin, ihan loppuun asti oisin sinun vierelläsi. Että vaikka hapertuukin ihmisihon pinta, sykkii rakkaudesta rinta silti sisälläni.

Niin harvoin, muistan sen sanoo: Elän tähtesi sun. Olet tähteni mun. Niin harvoin, muistan sen sanoo: Elän tähtesi sun. Olet tähteni mun.

Kuinka saada sanoiksi, se rakkaus jota tunnen. Olen pimeässä kun en ole lähellä sua.