Voinen sanoa, että maailma muuttuu, mutta välillä se ou'olta tuntuu, kun mä meen tohon meiän lähimettään. Siellä kivetkin nököttää silleen mihin ne jäivät jääkauen jäläkeen, eikä muutos näy juur missään.

Nuo kivet on kaikkee nähny, on kuningasta tullu ja menny (ooh ooh oh). Ihan sama mikä tilanne on päällä, niin ne kivet vaan seisoo siellä.

Kaikki puhuu, että maailma muuttuu, enkä mie nyt väitä vastaankaan, mut kun lauantaisin saunassa istuu, on sitä vaikee olla huolissaan.

Ihan tavallista mulle kuuluu, aika harvoin täällä mittään sattuu. Täällä mie oon juoksennellu just niinku ennenkin. On tullu puolukoita jonkin verran, vispipuuroa mä keitin kerran ja sitte mie oon lauleskellu just niinku ennenkin.

Ihan tavallista mulle kuuluu (kuuluu, kuuluu). Ihan tavallista mulle kuuluu (kuuluu, kuuluu).

Niin ja sitten sellaista mietin, että oisko se hirveen väärin, jos mä menisinkin järven rantaan, ja ihan vahingossa kävisikin silleen, että puhelin putoaisi järveen, eikä mikkään piippais pitkään aikaan.

Nuo kivet on kaikkee nähny, on kuningasta tullu ja menny (ooh ooh oh). Ihan sama mikä tilanne on päällä, niin ne kivet vaan seisoo siellä (ooh ooh oh).

Kaikki puhuu, että maailma muuttuu, enkä mie nyt väitä vastaankaan, mut kun lauantaisin saunassa istuu, on sitä vaikee olla huolissaan.

Ihan tavallista mulle kuuluu, aika harvoin täällä mittään sattuu. Täällä mie oon juoksennellu just niinku ennenkin. On tullu puolukoita jonkin verran, vispipuuroa mä keitin kerran ja sitte mie oon lauleskellu just niinku ennenkin.

Ihan tavallista mulle kuuluu (kuuluu, kuuluu). Ihan tavallista mulle kuuluu (kuuluu, kuuluu). Ihan tavallista mulle kuuluu (kuuluu, kuuluu). Ihan tavallista mulle kuuluu (kuuluu, kuuluu).

Ihan tavallista mulle kuuluu, aika harvoin täällä mittään sattuu. Täällä mie oon juoksennellu just niinku ennenkin. On tullu puolukoita jonkin verran, vispipuuroa mä keitin kerran ja sitte mie oon lauleskellu just niinku ennenkin.

Ihan tavallista mulle kuuluu (kuuluu, kuuluu).