(AURORA) Ilma on paksua hengittää Makean kostea aamu Lempeesti väistyy jo hämärä Oon itseeni kevättä saanu Heräsin taas siitä horteesta Johon vaivun keskitalvella Lämpöä täynnä sun otteessa Polvesi kiinni mun pohkeessa

(KERTOSÄE) Sä voit sanoa ihan mitä vaan Ja mä tiedän ja mä tajuan Sä tiedät musta kaiken Ja sä pidät mua niin taiten

Sä voit sanoa ihan mitä vaan Nättii, taikka rumempaa Sä tiedät musta kaiken Ja sä hellit mua niin taiten

Mä tuun aina muistaamaan Tän aamun Vaikka syksyn, hämärä valloittaa Ja uneen vaivun Sinä saat, minut sisältä hehkumaan Uudestaan, ja uudestaan

(NOPSAJALKA) Jo ihan aluksi Mä tiesin, et sä tajusit Mul on omat tarpeeni Mut sä voit sanoa niitä haluiksi Luet mun ajatuksia ja otat vastaan samoil taajuuksil Ku puolikkaat sanat, muutuu puolikkaiksi lauseiksi Puolustuspuhe, keittiön halki lentäviks lautasiks Niinku nääki on ammuksii, naamioituna lauluksi Tehään yhes satasii, plus ollaan tulta makkaris Herätetääks naapurit, vaik koko fucking kaupunki Lot a mercy, tullaan yheksi lihaksi Yks veri, yks rakkaus, yks litsari Nostan lipputankoon liehumaan Sun parhaat pikkarit Ja piirrän puumerkin puistonpenkkii, mun linkkaril

(KERTOSÄE) Ja mä tuun aina muistamaan, tän aamun Vaikka syksyn, hämärä valloittaa Ja uneen vaivun Sinä saat, minut sisältä hehkumaan Uudestaan ja uudestaan

(AURORA) Onneksi pimeys ei koskaan jää, talvi oli kuin painajaista. Valo saa kaihtimet lävistää, pihalta sen säteitä maistan. Heräsin taas siitä horteesta, tarpeeksi saatiinkin palella. Lämpöä täynnä taas onnesta. Helppoa on laulella lauluja.

(KERTOSÄE) Sä voit sanoa ihan mitä vaan, ja mä tiedän, ja mä tajuan Sä tiedät musta kaiken, ja sä hellit mua niin taiten. Sä voit sanoa, ihan mitä vaan. Nättii, taikka rumempaa. Sä tiedät musta kaikeen, ja sä pidät mua niin taiten. Mä tuun, aina muistaamaan, tän aamun. Vaikka syksyn hämärä valloittaa, ja uneen vaivun. Sinä saat minut sisältä hehkumaan Uudestaan ja uudestaan.