Kertosäe Ne teki mulle väärin niin. Niin niin väärin niin, mut mä en kanna kaunaa enää. Mä katon tulevaisuuteen ihan sama mitä tänään teen. Eilisen aurinko laskenut on länteen.

(Aurora) Raskaita aikoi, sitkeitä traumoi, missä meikäläinen katkerasti kauhoi. Uppos pinnan alle, takas ylös henkee haukkoi ja nousi mietintä taukoi. Paljon solmuja ne aukoi ja mä ymmärsin teot kulkee kera seurauksin. Pahantekijäkin muuttua voi, katumus iskee ja sisin salamoi.

Kertosäe Ne teki mulle väärin niin. Niin niin väärin niin, mut mä en kanna kaunaa enää. Ne teki mulle väärin niin. Niin niin väärin niin, mut mä en kanna kaunaa enää. Mä katon tulevaisuuteen, ihan sama mitä tänään teen. Eilisen aurinko laskenut on länteen.

(Julma H) Ilosena venasin nauravia kasvojas, lämmintä ääntäs, turvallista kosketustas. Lastenkodin pihas yhä ootin silmiin katsojaa, jolta kysyy mis oot ollu mä oon venannu vaa. Aloin kyllästyy venaa onko sua olemassakaa, ku sairasta mua kohdellaa sua mulle ostetaa. Mut aika loppuu ja se taika loppuu yhä multa puuttuu mut on pärjättävä omillaa. Kivi talon pihas punttia nostan mitä mä teen pihal tiiän mihi se mut johtaa, mul on hyvä täällä katto pään päällä im the maan äijä syvällä sydän jäässä. Yöllä nään unta jossa oon sun luona, valo täyttää mun huoneen polvist rikki housut, räkä valuu nenästä, itkua tihrustaa ku kysyt ''Mikä hätänä?''

Kertosäe Ne teki mulle väärin niin. Niin niin väärin niin, mut mä en kanna kaunaa enää. Ne teki mulle väärin niin. Niin niin väärin niin, mut mä en kanna kaunaa enää. Mä katon tulevaisuuteen, ihan sama mitä tänään teen. Eilisen aurinko laskenut on länteen jo-ooo mut mä en kanna kaunaa enää ooo-ooo-ooo-ooo oo-oooi mut mä en kanna kaunaa uuuuuuu