En oikein osaa olla täälläkään Ei mitään sopivaa oo päälläkään Mitä muuta tekisin Ketä suutelisin Tuijottelisinko kotonani seinää Tv putosi niin uutisia ei nää

Ne huomaa dekanentin taiteilijan Se juhliin onnensa hukkaa Piilotan introvertin vaiheilijan Laitan hatun kun en koskaan kampaa tukkaa Lähden kotiin mut jos uni ei vaan tuukaan

On kello kahta vaille yksi Taas tää kääntyi selittelyksi Ja meitä yhtä vaille kaksi Ajatus tää jää lukemattomaksi En tiedä vielä mitä multa puuttuu

En saanut pidettyä rakastajaa Se alkoi vähän liikaa rakastamaan Kun alkaa paljon tuntemaan Niin se saattaa satuttaa Enkä haluu enää yhtään osumaa Silti odotan sua, kuinka osuvaa

Olisitko kuin ei kukaan muu Et samaan lauseeseen vois asettuu Kanssa niiden ihmisten Joita nyt jo välttelen Oisit odotuksen arvoinen Ja susta tarpeeksi mä saisi en

On kello kahta vaille yksi Taas tää kääntyi selittelyksi Ja meitä yhtä vaille kaksi Ajatus tää jää lukemattomaksi Mä en tiedä kuka viereltäni puuttuu

Lähden kävelylle aurinkoon Uskon moneen mut en taida uskoo kohtaloon Vielä vuosienkin päässä nään Saman naisen joka etsiikin vain itseään Mut ei koskaan ala selviää, ei