Kun, on aika kyynelten, se itse kunkin pitää kestää. Ken on läpi käynyt sen, niin tietää miltä tuntuu jälkeenpäin.

*Et usko kuinka paljon kaipaan sua vain, jo vaikka loppui kyyneleet. Toin, nää kukat mukanain, kevään ensimmäiset vuokot auenneet.

Nyt itke en, kun tiedän sen, ei tuo suru suo takaisin. Ja niin, mä enään kaipaan, kun ymmärrän jo enemmän.

*Et usko kuinka paljon kaipaan sua vain, jo vaikka loppui kyyneleet. Toin, nää kukat mukanain, kevään ensimmäiset vuokot auenneet.

Kun, sä lähdit luotain pois, en voinut kyyneleitäin estää. Vaan nyt tunnen niinkuin ois jo muutakin kuin tuskaa syömmessäin.

*Et usko kuinka paljon kaipaan sua vain, jo vaikka loppui kyyneleet. Toin, nää kukat mukanain, kevään ensimmäiset vuokot auenneet. . mun kaipuutain, mun muistojain, - ei pois niitä aika viedä voi. Ja kun näin meitä muistan, niin itke en, vaan hymyilen. *Et usko kuinka paljon kaipaan sua vain, jo vaikka loppui kyyneleet. Toin, nää kukat mukanain, kevään ensimmäiset vuokot auenneet.