Peppi karhu sikeästi nukkui juuren alla. Lunta oli kuusikossa tähdet taivahalla

Kevät tuli herätteli karhun laihtuneen Joka tuumi "Nytpä pienen aamulenkin teen"

Peppi-karhu juuren alta kömpi venytellen Silmiänsä siristäin ja myöskin haukotellen

Vaikka maan jo paljastanut oli kevätsää Peppi-karhun astella se oli viileää

Aamutossut tarpeen oisi tuumi Peppi-rukka Taikka paljaat tassuni voi periä jo hukka

Osui silloin karhun tielle kuusi naavainen Peppi riipi suureen kasaan naavavillat sen

Vaikka oli laihtunutkin karhu alla juuren, Vielä pystyi litistämään naavakasan suuren

Sitten leipoi kämmenillään ohueksi sen Kunnes siitä syntyi huopa kuusennaavainen

Peppi-karhun neuvokkuus te merkille nyt pankaa Taskustansa kaivoi karhu pätkän karhunlankaa

Sillä neuloi huopakankaan aamutossuikseen Lähti metsään löntystämään sitten hiljalleen

Peppi-karhu töppösensä täytti kuivin heinin Vältti siten tassuistansa iskiaan ja leinin

Kesä kului, aamutossut kulua nyt sai Keväällä kai Peppi-karhu uudet tekee kai