Halki avaruuden toit kauniin valon kirkkauden Ei sydämeni vaipunutkaan tuskaan sure ei se enää milloinkaan

Suuren avaruuden voitin huolet murheet itsesäälin Kyde ei nyt pimeys laisinkaan luonasi kun olen ainiaan

Kirjoitettu oli kirjaan että sua odotan tähdenlennon verran annoit aikaa ankkuiroida sadun satamaan

Nyt kun vierelläsi kuljen seuraan sua galaksiin Missä unohtaa voi kaikki murheet nukahtaa ja jäädä unelmiin