Tuuli jostain kaukaa alkaa tasangoilla taas vaeltaa liikuttaen kuumaa hiekkaa mukanaan (2x)
Alla vieraiden taivaiden aamussa parvi lintujen kohoaa liekehtivin siivin kukaan ei niitä katsele arvele sävyjä piikivisulkien mittaa varjoja metaanijärvien sitten, kun olen poissa
Kerto: Vielä kannan mukanani sinulta saatua huivia vielä kannan mukanani monta vanhaa haavaa tietoa siitä, etten mitään vieläkään tiedä liikkeistä mielen ja hiekan ja tuulen ja aineen sydämen
Virtaama on vakaa kohti napaseutuja odotettavissa jäätä, pyörremyrskyjä vuosituhansia vanha lasikaupunki murenee ja hautaa alleen tekijäinsä muistonkin rodun, joka kauan sitten jätti kotinsa kohdatakseen kasvotusten kuilun keskellä linnunradan ytimessä raivoavan jumalan jonka nimi tähtijonoin kirjoitettu on
En muista menneisyyttä en kaipaa tulevaa janoan tätä hetkeä, sen hehkua kauheaa
Kissa nimeltään Schrödinger elossa tavallaan, tavallaan ei tallenne viimeinen tämä ehkä pian aika on laatikko avata maailmat loppuvat aina niin varkain ja huomaamattomasti päättyvät aika ja avaruus
Kerto
Oi suuri pyörre, kuilu aikakausien olet ajan syöjä, luoja ainevuoksien olet uhriveitsi janoinen ja kiihko supernovan metaversumien laulu yllä sielun ikuisen
Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous. Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus. Jos kyseessä on lakiasia, tee lakiin perustuva poistopyyntö.
Jos pidät kappaleesta ja arvelet, että sanoituksista voisi olla muille hyötyä, voit linkittää sanoitukset sivuillesi seuraavasti: