Unistani muistanko kasvot hiustesi keskellä hehkuvat ilon, surun suuressa vuossa kuin yöstä nousevan auringon kielen tapaan värähtävät puut yksin metsässään niihin hirtetyistä jää jokainen vaille itkijää

Että meille jäisi päiviemme määrä täytenä että hämärän päässä pilkottaisi ikkunasta valkea

Kerto: Kaita polku paratiisiin kulkee läpi painajaisten hirviöitten, kummajaisten, kauppasaksavainolaisten tornia ei ajatuksistaan saa, ajatuksistaan tornia ja polku paratiisiin - vähiin käy se tie vähiin käy se tie

Se on tarina luomisesta, ikuisesta huomisesta eilen eletyn onnen muisto, pakeneva nykyisyys ja kun lapsi syntyy, se syö meitä elävältä syö meitä sisältä, kunnes olemme vanhemmat

Korkea kesän päivä, horisontti ääretön haukan lento taivaan sineen, ihmeelliseen, uhkaavaan missä pölyisillä valtateillä viestinviejät vaeltaa auringossa ahavoituu airueitten olkapäät

Kerto Kaita polku paratiisiin kulkee läpi painajaisten hirviöitten, kummajaisten, kauppasaksavainolaisten tornia ei ajatuksistaan saa, ajatuksistaan tornia ja polku paratiisiin - vähiin käy se tie vähiin käy se tie

Kaita polku paratiisiin kulkee läpi painajaisten hirviöitten, kummajaisten, kauppasaksavainolaisten tornia ei ajatuksistaan saa, ajatuksistaan tornia ja polku paratiisiin - vähiin käy se tie vähiin käy se tie