Mielen järvellä soutaa valkoisessa purressa kolme kimaltavaa neitoa, joihin hampaansa upottaa

Ja kun aurinko pilvien välistä iskee maahan kiilansa polttaa lihan luista, ottaa meidät itseltämme pois loputon lupaus jää aina vaille lunastajaa ääretön nälkä, joka lopulta itsensä syö

Ihon kartalla matkustaa joukko tutkimusmatkaajain murhata ja valloittaa he tahtovat tämän maan iho pimeän sisässä hohtaa kutsuen karkeloon

Minä luotan suureen ääneen luotan tuoksuun eläimen jätän kaikki ihanteeni alastomuuden tähden ääretön autius täyttyy hetkeksi voimasta tulevien kansojen paljous nostaa päätään tyhjyydessä