Tuokaa eteeni hänet ken istuu Gayomartin kannella. Heittäkää eteeni maahan hänet ken vielä uskaltaa uhmata. Ken tajua ei luomus olevansa oman kuninkaansa, tiedä, että elämänsä on vain unta ja valhetta!

"Mätänevien lasten tuoksuun, lihaan välissä hampaiden, muistot vangittu pyörään kidutusten, aikaan hidastettuun, murskaantuvien luiden musiikkiin, äänettömiin kuoroihin"

Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä, loputon lupaus kivusta rajaton tahto ja voima pahaan, yllään vain hiljaisuus kaikkeuden musiikki särjetyitten luitten, kolkot kuorot kuolleitten onkalot sokeitten silmien ja naamiot nyljetyitten

Mustina kataraktien yöstä nousevat laulaen kuolemaa ihmisen kaltaiset eläjät varjojen kuninkaan kalpeat käskyläiset autiot jäljiltään ihmisten seudut ja edellään kylmyys kävelee lopulta löytävät etsittynsä, hän heitä astelee halaamaan

Niin herramme määrää siis lähdemme matkaan pian palatsiin metsästäjäin saaliimme tuodaan