Autereen hetkenä tehtaiden lomassa istumme katsoen varjojen tansseja. Samoja satuja kaikille kerrotaan, jotta ei yksikään loukkaisi jalkojaan. Kätesi haluaa koskettaa kaikkea, selvittää itsensä, hallita kaaosta. Tähti, vain yksi, se kajastaa korkeella sinnekin kerran on päästävä.

Kerto: Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan

Samettipinnalla timanttineuloina kiiltävät koneet ne samoaa taivaita. Päivä on viimeinen, hetki on myöhäinen, kultainen ilta kuin vanhassa kuvassa. Istumme nurmella, pensaiden kukkia leijailee tuulessa hentona lumena. Pian on hämärä, maailma hiillosta hävitys puhaltaa muistomme tiehensä.

Kerto Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan

Piirretyt elämänpiirimme rajat on vahvoilla väreillä mielemme kehikkoon. Ilta on hellä ja totuus on raskasta, pian on mentävä kauaksi niin. Kasvojen välillä avaruus kaareutuu, aika on harha tai erehdys, oikku. Halua, tarvitse, pyydä tai vaadi vain parhaansa tehdä voi jokainen.

Kerto Ne jotka elävät ikuisesti ja ne jotka syntyvät uudestaan Ne jotka syntyvät ikuiseksi ja ne jotka elävät hetken vaan