on iltaruskon aika tahdon käydä nukkumaan kätken käteen perhosen joka saapui mua katsomaan sen siivissä on kultaa ja se hieman värisee sen kämmenelle nostan en mä mitään pahaa tee

on taskussani kirje jonka kotiin lähetän ja näytän sitä sulle jos tahdot tietää enemmän kestän täällä hyvin ja tulen pian takaisin teen raunioista talon jossa kanssasi asuisin

sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa silloin tiesin on ollut kuolevan helppo tunnustaa viimeinkin rakkauttaan kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan

odotin kevättä liikaa taisteluhaudoissaan länsirintamalta ei mitään uutta ei edes huomista nostin pääni ylös nähdääkseni maailman tavoitellen perhosta joka siipiään lepuuttaa

on iltaruskon aika ja suljen silmäni mutta ennen kun mä nukahdan tahdon avata käteni ja päästää ilmaan perhonen joka kaikkein kaunein on on hyvä käydä nukkumaan kun on nähnyt auringon

sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa silloin tiesin on ollut kuolevan helppo tunnustaa viimeinkin rakkauttaan kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan

sinä saavuit ja puhalsit otsalleni ilmaa helpottavaa silloin tiesin on ollut kuolevan helppo tunnustaa viimeinkin rakkauttaan kunnian kentät on viimeinen paikka missä toisensa saa ihmiset joista toinen jää kunnian kentälle makaamaan