Kaupunki vaivalloinen, ulos meistä kaivaa onnen Taival vailla aikaa umpikujaan raivaa kohtalomme Merkityksetön tahto on, ulospääsy mahdoton Sielumme arvoton, tulevaisuus valheellinen kalvo on Katoaa toivo paremmasta, sokaistumme agendasta Sydän panee vastaan, ruumis maatuu salee paskaks Ympärillä avara maa, silti niin ahdas Kärsii rahvas, mielet toivottomuuden katras Vuoret tuntuvat kaatuvan päälle Kuulen tuulen parkuvan äänen Kaaduin, eksyin, maaduin tänne Täyttyy viinalla päämme ja työllä elämämme Pakoon pyrin täältä, yritän mä olla ylijäämää Niinku kasat ympärillä, on sitä joka syli täynnä Valheellinen kommuuni jossa fasistit on roskaa Ne mut orjuutti Tunnen itseni swahiliks arabiviidakossa Oon osa systeemii joka mysteerinä pidetään Jos näytän kynteni niillä auki kylkeni viilletään

Olen korpin vaatteissa kyyhkynen Hymyilen läpi kyynelten Oi kuka täyttäis tyhjyyden Tähän enää tyydy en

En tyydy tähän, en tyydy vähään Ette kyykyttämään pysty tänää En tyydy tyydyttävään Siks hymyn jätän En tyydy tähän, Siks yllytän mä koko paskan tuleen sytyttämään