aamuyöllä nää öiset kadut näyttää yhtä yksinäisiltä kuin mitä itse oon läpi kaupungin hitain askelin mä kuljen huppu päässä kaulukset pystyssä

päivä nousee taas, joskus huomaa kompastuneensa et sitä kiinni saa, ihan vaan omiin jalkoihinsa päivä nousee taas, ei oo enää mitään hävittävää et sitä kiinni saa mutta määränpää vasta perillä selviää

sanoit'suutele, mua suutele itse haluat näin käyvän, en minä askel askeleelta kivusta kauemmas mä en tarvii enää ketään muistuttamaan että elän ja hengitän

päivä nousee taas, joskus menneet täytyy unohtaa et sitä kiinni saa, ja uskaltaa alusta aloittaa päivä nousee taas, nousta maasta ja jatkaa matkaansa et sitä kiinni saa, sillä määränpää vasta perillä selviää

joskus musta tuntuu että ihan mihin vaan ikinä kosketkaan niin se hajoaa kuinka monta kertaa vielä täytyykään samat virheet tehdä uudelleen ja uudelleen

päivä nousee taas...