Hetkessä

Elastinen

Elastinen: Hoidetaan homma Timo, mä vien tän homman himaan. Ela on pukkina, vartijana kaalimaan. Suurennuslasilla tän mutkikkaan persoonan, päätä käy tutkimaan riittää mistä kertoa. Vuoristoradassa hyvässä ku pahassa, oon tän paskan huipul, mut mieli maassa.

Taas nousu johteis siihen asti kunnes just se yks puhelu voi käynnistää vitutuksen. Mustavalkoista pujotteluu tunnelmasta toiseen, mut se on kai se joka tekee must erikoisen. Matalapaineen aika, oon taas alhaalla sillon ku täällä sataa niin sataa sit kaatamalla, mä pidän sadetta, en aio lähtee uloskaan, mut tuska ja tunteet

tuottaa myös tulosta, viel opin kääntämään tän edukseni, käsittelee asiat ja selittään ne itelleni. Eteenpäin vaan se kompassi on Herralla, mut tuntuu, että kaikki draama tulee kerralla, lävähtää niskaan, ylikuormittaa. Ja Suomest ku ollaan niin lääkkeeks on juomista. Se on heikko lääke, masennusta ei poista, noidankehä toinen ruokkii toista. Pantava piste sille, tultava tolkkuihin. Mä poljin omat jälkeni näihin polkuihin.

KERTO: Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä Hetkessä kaikki voi muuttuu Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallakin Hetkessä kaikki voi kaatuu

Timo Pieni Huijaus: Kaks sormee suoraan ylös. Jos tää on susta kliseistä tai kornii, mut kuoleman kuuleminen ei mahu mun korviin, en susta tiedä, enkä tiedä miks mun tekee mieli kertoo tää, mut: Sä olit 16 flicka, kaunis ku mikä, porvoolainen primadonna parhaimassa iäs, just päässy uuteen kouluun, kaikki niinkuin pitää, seuraamassa isäs jalanjälkii. Mulle naapurintyttö siit keltasest talost, oikee yläikkuna jos oli aina valot. Olit'se järki päässä, mikä multa puuttu, ainaki multa puuttu, en muista tiedä, mut muistan vielä, ku eilisen ku nähtii, käytii katoo Titanic sit katottiin tähtii . Sult aina oppi jotain, ainaki tunnepuolel, sit yks aamu kuulin sun kuolleen. Se oli kai vähä, tai no sillee sekotti mun pään. Sun kuoleman tajumiseen meni varmaan viikko, olin ihan kujal, nappulat hukassa, vuodenpäivät jouduin itteni kaa painii, niin paskan etten pystyny tuleen sun hautajaisiin, siitä pyydän anteeks. Sydämes reikä, olin potkimas kivii ja hakkaa päätä seinään.En vaan ymmärtäny, tuskin olin ainoo. Täällä kaipaa sua Aino ja muut. Sun kuolemal-les ei mitään syytä syytä nähty, olit omas sängys, sydän vaan pysähty. Niin se kai menee, äänet vaan vaimenee. Vesi tipois otsal, multasee Aamenee Kaikil salee sama toive, ku viel näkis kerran. Koko sydämellä kaivaten Timo Juhani Snellman.

KERTO


Laulun sanoitukset on lisännyt käyttäjä anonymous.
Huomasitko sanoissa virheen? Lähetä korjaus.