Mä korkealla istun kiveltä katson maisemaa kuultaen päivä painuu taivas rusottaa

Vuorten kärjet piirtää sineen terämuotojaan hiljalleen laiva lipuu kylän poukamaan

Vuonoon ajan luo kauniin maailman ja kirkkaan tavoitan

Lofoottien valo yllä veden pyörteisen meren kannasten

Lofoottien valo muuttaa mielenmaisemaa punoo elämän sielun rannat palaa

Palaa, palaa uudelleen palaa aina palaa, palaa, palaa, palaa, palaa!

Ja syntyi jonoina vuoret huiput pohjoiseen rannat, laaksot, salmet ikiaikaiseen

Elon vapauttaa missä vain olenkin kun kaukana vaellan tai yössä kaupungin

Lofoottien valo kaukaa laulaa vetää luokseen

Lofoottien valo iholle hiipii salaa punoo elämän sielun rannat palaa

Palaa, palaa uudelleen palaa aina palaa, palaa, palaa, palaa, palaa! palaa, palaa, palaa, palaa, palaa!

Viereen jäät ollaan niin kuin on oltu tähän asti

Lofoottien valo yllä veden pyörteisen meren kannasten

Lofoottien valo… punoo elämän sielun rannat palaa

Palaa, palaa uudelleen palaa aina palaa, palaa, palaa, palaa, palaa!