Suvi päättyi, ja linnut silloin lensi maihin niin kaukaisiin. Tuli kaipaus syksyilloin, olin jälleen mä yksin niin. Olen vankina syksyn harmaan, ja on kaipuu vain seuranain. Toinen on saanut lämmön armaan, minä syksyltä kaipuun vain. Nyt lailla lintujen en lentää vois mä kaipuun syksyisen kahleista pois. Olen viimassa syksyn tuulen ja on syömmessä talven jää.Minä syömmeni sykkeen kuulen, mutta armainta nyt en nää.

Minä kaipasin kaukomaihin, kera lintujen lähteväin, kun ne lähtivät suurin parvin, minä yksin vain tänne jäin, Olen vankina syksyn harmaan ja on kaipuu vain seuranain. Toinen saant on lämmön armaan,minä syksyltä kaipuun vain. Nyt lailla lintujen en lentää vois mä kaipuun syksyisen kahleista pois. Olen viimassa syksyn tuulenja on syömmessäi talven jää.Minä syömmeni sykkeen kuulen, mutta armaintain nyt en nää.