Tuulikannel anna sen soittaa se surun voittaa, murheet karkoittaa tuulikannel anna sen soittaa anna sen soittaa taas

Ei tuulenväre ees liikuta viljaa ja joskus metsä on liiankin hiljaa eikä mikään ole niin varmaa Meren selkäki sumusta harmaa ei liiku tyhjästä aine ei hengenvoimalla purjetta täyteen saa voi tuulen matalapaine anna tuulien puhaltaa, puhaltaa

Tuulikannel anna sen soittaa se surun voittaa, murheet karkoittaa tuulikannel anna sen soittaa anna sen soittaa taas

Ei tätä ilmaa voi nähdä, ei kuulla ei sitä voimaksi myrskyn voi luulla ja orpo olo sen nurkissa nyhjää niin kovin tyhjää elämä on voi sitä tunnetta kun myrsky raikaa peltikattojen kolinaa mä kaipaan vaahtopäitä ja aaltojen voimaa tunnen olevani elossa taas

Tuulikannel anna sen soittaa se surun voittaa, murheet karkoittaa tuulikannel anna sen soittaa anna sen soittaa taas