Joen pinnas heijastukset Kahden nuoren ihmisen Oli keskuspuiston lehmuksissa ruskaa Katsoi toisiansa läpi epävarmuuden Sanoi "tällaista en tuntenut oo koskaan" Pyörät, ne jäi hujan hajan maahan makaamaan Ja vesi pauhas hiekkatien päässä Miettivät et kävi tässä miten tahansa Vois tänne merkin rakkaudesta jättää

Ja yllä kylmän veen Seisoo silta edelleen Kaiteet näyttää kärsineen Mut ne on kaiken kestäneet Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen Jossa lukee minä sydän sinä Yksi lukko Vain yksi tietää, mikä

Mies hiljaa pyyhkii valokuvaa makuuhuoneessa Ja istuu vanhan parisängyn laitaan Tv ilman ääntä, Kauniita ja rohkeita Hän saapui aina töistä tähän aikaan Nyt sillan luokse usein päätyy polkupyörineen Ja kaivaa taskustansa kynttilöitä Miettii, arvokas on aika vaikka jäi niin lyhyeen On maan päällä viel yksi pala meitä

Ja yllä kylmän veen Seisoo silta edelleen Kaiteet näyttää kärsineen Mut ne on kaiken kestäneet Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen Jossa lukee minä sydän sinä

Yllä kylmän veen Seisoo silta edelleen Kaiteet näyttää kärsineen Mut ne on kaiken kestäneet Säleikössä roikkuu lukko ruosteinen Jossa lukee minä sydän sinä Yksi lukko Vain yksi tietää, mikä