Tääl istun mä tumpiolla ja synkkänä katselen, seas roskien, kaiken looan ja lasipullojen. (Täs istun mä tunkiolla ja synkkänä katselen, seas roskien ja lasipullojen.) On poskellain kyynel', on mieleni haikea, vaikkaparemmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan. (Musiikkia) On kansalaiset mennyt raiteiltaan, on aikamme elämää, hyvinvointia luokkaherrainpäivän on tunnussävelmää. Se on kuin hajuvettä mi' ilmoihin katoaa, vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan.

On bakteerit sekä basillit riesana joka tiell', et kansalainen niitä nää, mutta ne on silti siel. Kun uhriksi niiden joudut, suo viedähän sairaalaan, vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan.

On maailmassa paljon sellaista jot' ihminen kestä ei, on toinen heikko naisiin, viina toiselta järjeltä vei. Täällä saa mitä vain haluaa, tämä on demokratiaa... vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan. Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu silti hyväksi ei milloinkaan.