Treffaan renttui, henkkaan linkkaan. Päivä pinkkaan ja rinkkaan rai. Digaan tinttaa märkää. Mä värvään mukaan Samin, se on hovituottajani, sekä broidin, sekään ei sano ei. Tosin masis sil ain semivajareis. Mut pajareis Still Dre kajareis. Pussilla puistossa, eilisest muistoja ei.

Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien. Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien.

Päivät valuvat, päivä alulla, koht lopulla. Kohtaloni koputan hautakiveeni. Mielipiteesi ei merkkaa pennin pyörylää. Kuuntele ku riimityöryhmä yöl hyöryää. Kuustoista baaria, baari mua pyörryttää. Myönnän, että työ syö, mut antaa syövyttää hampaat. En tartte niit juodes jalluu. Mun elämä on hulluu halluu.

Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien. Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien.

Spuge joraa pitkin Hakaniemen rantaa, vaik paha olo kadulle kaikkensa antaa. Kantaa tyhjii flindoja, lasten hakikset. Ne on yhtä ku Alkosta Magikset. Ei miniporkkanoita, ei mitään vichyy. Ei tartte koskaan kenellekään työllistyy. Tuo mies on nero. Tuo mies on mun personal hero.

Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien. Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien.

Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien. Näiden betonimetsien skenaario anorektinen. Siks tarkastelen niitä läpi ruusunpunaisten pleksien.