Heikki Kuula: Taas elämä hymyilee Onnen potkun, perusksille sain Saikkuu maanantaisin hain Duunis masentunut ain Olin työtäni tekevinään Pakoilin vastuutta pakoon Lähinnä facessa meteliä fingerporia jakoon Aikaa käppäillä katuja, räppäillä satuja Vaatekaapis, studios Yöt kuku, ei huolen häivää En nuku puolen päivää Huokausten huonesta huilaa Kirjastoon tai stadikalle uimaan Laituri, aurinko, mökki, perhe Nauru, bisse, rehti verse

Kari tapiiri: Näin sen piti mennäkin Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään Näin sen piti mennäkin Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen

Heikki Kuula: Olin pohjois-korea Negatiivisuus hardcorea Ja meiniki harmaa kui Helsinki-Vantaa Myrskyn jälkeen poutasää Pietarin porteilla pystyssä pää kun kysytään "Miten sun life meni"? Moni suomiräppäri harvoin maksu Maisteri Tien päällä asun asfaltilla elävällä Sain kaiken mun elämältä Selän käännät räät reisille ittesä ukotus riitti Heikille Sielu kuunteli, synnyin uudesti uneni, huslasi todellisuudeksi jakkaralt putosin täyspäivä räppäriksi paha siipi, kohti aurinkoo

Kari tapiiri: Näin sen piti mennäkin Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään Näin sen piti mennäkin Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen Näin sen piti mennäkin Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään Näin sen piti mennäkin Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen Näin sen piti mennäkin Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään Näin sen piti mennäkin Lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen