Hei-hei-hei-kki! Mies, joka samaistuu Kallion kirkkoon. Mä oon ypö-ypöyksin. Hei-kki!

Mun kädet tielle pienen pannan lohkasee. Kirkko tuntee ahdinkoni mun ja rohkasee. Lapset ei saa unta, Nukku-Matti räyhää. Ilkeille Nalle Luppakorva tulee käymään. Vajoon syvemmälle syöverehin. Kallios yö syö-syöpyy miehiin meihin, joita tie vie, jotka ei turvaudu eihin. Kerro tytölleni, ne tiet vei Heikin. Pienist asioist kasvaa suurii vuoria. Vuoren juurel pieni mies itkeä pillittää. Liian vanhat oli aivan vasta nuoria. Tunnen kuinka aika mua hiljaa silittää. Huomen soittaessas vastaaja tuuttaa, tutut löpinät korvaas luuppaa, muuttaa. Uusasukas pienen yksiöni asutti ja kukaan ei muista edellistä asukkia.

Ikkunasta katson Kallion kirkkoa. Sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa. Tunnen niin kans, tulin juur jätetyksi. Samaistun Kallion kirkkoon, oon ypöyksin. Ikkunasta katson Kallion kirkkoa. Sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa. Tunnen niin kans, tulin juur jätetyksi. Samaistun Kallion kirkkoon, oon ypöyksin.

Tyhjille seinille kantaa sun huutos. Ainoa asia mikä on ja pysyy on muutos. Sibelius on vettä, vesi on muutosta. Aika pistää jämptisti silmään kuutosta. Nytkin meitä yksin pohdin, kun unohtelen yksityiskohtia sun. Yksin ku ykkönen, jätti mut tyttönen. Itseeni syyttelen, vieritän kyyneleen. Ei saman pysy sää, mikään ei oo pysyvää. Hartiat lysyssä vastaan ei, jos kysytään, Rimpuilen muistojen syrjissä kiinni. Meit ei enää oo, mut tää on meiän biisi. Olihan selvää, etten voi sua pidellä. Kaikuu tyhjässä päässä niin kimeenä. Enää ei salaisuuksia, sitä en sulta salaa. Siin vaihees kuumottaa, kun sun hihat palaa. Pienet hampaat aamusin näykki. Pieni naurusi sydämeni täytti. Näyttikin aivan liian hyvältä ollakseen totta. Totuus on syvältä.

Ikkunasta katson Kallion kirkkoa. Sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa. Tunnen niin kans, tulin juur jätetyksi. Samaistun Kallion kirkkoon, oon ypöyksin. Ikkunasta katson Kallion kirkkoa. Sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa. Tunnen niin kans, tulin juur jätetyksi. Samaistun Kallion kirkkoon, oon ypöyksin.

Hei-kki! Millanen mies petti unelmien naisen? Sellanen ku mä, itse paskiainen, joka ryyttyy, kun ei saa sun tuoksuu mieleensä, mielestään yöjuoksuu. Livekalliosta mankkaas marinaa. Varttii vaille kaks yöl, vaik katsoo aristaa. Kun huomen duunii, mut elän menneessä, en huomises, en ehkä huomiseen mennessä.

Ikkunasta katson Kallion kirkkoa. Sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa. Tunnen niin kans, tulin juur jätetyksi. Samaistun Kallion kirkkoon, oon ypöyksin. Ikkunasta katson Kallion kirkkoa. Sen ei tarvi tunnelmii mulle niin virkkoa. Tunnen niin kans, tulin juur jätetyksi. Samaistun Kallion kirkkoon, oon ypöyksin.