Kaivinkone mölyää, melusaaste päätä huimaa Oon jo aivan jästipää, täynnä mielipahaa tuimaa Miks elämäni tänne siirsin? En oo taas viiteen yöhön nukkunut Liian hienon kuvan piirsin, nyt ne unelmani on ajatuksiini ja työhön hukkunut

Ei kukaan tiedä milloin elämä viedä voi kaiken mitä rakastaa Eikä kukaan siedä silloinkaan, kun täytyis muuttaa kohti tulevaisuutta parempaa Kukaan ei voi tietää mitä kaikkee täytyy sietää silloin kun elämää aloittaa Vastarakennetuilla uusilla alueilla

Valosaaste ahdistaa, tänäänkään en unta varmaan saa Kaadan taas uuden drinkin, flunssan päälle vielä sinkin nielaisen Ne sanoo: “Hei me pannaan Suomi kuntoon, vaikka sitten myyntikuntoon!” Täällä tehdään jo uutta Suomea, jossa kaikki vain keskiluokkaistuu kulissiin muotoiltuun Älykaupunki ei kysy mitä sulle kuuluu

Eikä kukaan tiedä milloin elämä viedä voi kaiken mitä rakastaa Eikä kukaan siedä silloinkaan, kun täytyis muuttaa suhteensa mitä omistaa Kukaan ei voi päättää mitä kaikkee täytyy säätää silloin kun elämää aloittaa Vastarakennetuilla uusilla alueilla

Arvonnassa asunnon voitin, pankilleni soitin: “En enää tarvitse lainaa” Ihan kivan lausunnon luin alueesta tästä silti jokin mieltäni painaa

Ei kukaan tiedä milloin elämältä saada voi kaiken mitä odottaa Eikä kukaan siedä, jos keskiluokkaan yksin kuuluu, se vain pian alkaa nolottaa Kukaan ei voinut estää mitä kaikkee täytyi kestää ennen kuin elämä hymyilee Vastarakennetuilla uusilla alueilla