Kadut tuntuu loputtomilt väsyneenä vaeltaa tunne et mä etin sua on kai pakko tunnustaa vilu viiltää paidan alla sade kaiken kastelee geeli valuu tukasta ja silmiäni kirvelee maaliviiva kadoksissa, aikajana loputon kortteleit on liikaa enkä tiedä missä on se itsevarma jäbä joka päättää ite mitä haluu rakot kantapäissä vihloo apostolin veri valuu etin sua niin kaukaa et gps on arvoton mut tän pyöreen pallon päällä kaikki mahollist on tunnen ku oot lähellä vai kuka korvaan kuiskas tän? “shhh... catch me if you can” en tiiä miks haluun susta tunteitani muille purkaa ehkä mä oon saanu elämässä liian paljon turpaan käytän vikan kortin kysyn viel yhtä asiaa aaa auttaako jos huudan kovempaa?

itket polkuu päättyvää vaikket sitä nää älä suutu tähän juutu hei tää puoli elämää on vielä tärkeempää älä estä kyl sä kestät sen

en tiiä kuljitko ohi vaiko vaan sinuksi luulin vanhan tutun äänen jostain kaukaa kaikuna kuulin pyydän anteeks jos näin kävi enkä huomannu sua yksin olemiseen on vaa hiton vaikee tottua päivä päivältä päämäärätöntä hengailua haluun jotain muuta ku täs välitilas leijailua kaiken tehä voi toisin suunta länteen taikka itään jotain mus on vial ku en tunne vittu yhtään mitään näitä fiiliksii pyörittelee tääl kai joku muukin jos ois oikotie onneen sitä kulkis kaikki muutkin puristan hetken kovempaa uskon et joskus helpottaa kuori paksummaks kasvaa mua ei voi musertaa aaa tunteita ei pysty pakenemaan pakassa jäljellä kortteja ei oo enää ollenkaan pitää kai uskaltaa kaikki uuteen geimiin sijottaa ja huutaa täl kerral vielä kovempaa

itket polkuu päättyvää vaikket sitä nää älä suutu tähän juutu hei tää puoli elämää on vielä tärkeempää älä estä kyl sä kestät sen