neljän seinän sisäl päivä kausia rypemäs, harhat pään sisäl ruokkii misantropiaa, kytevä omatunto heikos hapessa ontuu ja rispaa mieli korkeel sitku katto valuu niskaan, eikä ne usko puoliikaa vaikka mie kertosi leipäveitsi tyynyn alla venaamas hikisen velkojii, itsekusetus puolustusmekanismina, minäkuva inhoo realismia, sieraimis takana palaneiden siltojen katku, edes nousu kauen jälkeiset laskut, ja amnesia jatkuu ku terveys otti loparit, kerjäämässä turpaansa että tuntis jotaki veres promillei, rykii henkihieveris, ambulanssin takaosassa kakofonista nielemist, sappinesteet veristä ja rystyset pirstaleina vuotamassa kuiviin kulkirassit sirpaleina

Saat multa horsman Se rentun ruusu on (rentun ruusu on) Sen poimin tuolta maantien ojasta Saat multa horsman Se rentun ruusu on (rentun ruusu on) Kuin juoppolalli tuli pojasta

kolautin päätäni ja maistoin suussa metallin, en oo hullu tai nero, en terävin kynä penaalist, oikeutan mun olemista jynssään muistot mielestäni, kokonainen happoarkki kielelläni, paskahousulla kimpussani unikkoja kukintoi, hassasin mun rahat, kadul pikkulapsen mukiloin, tarjoon sulle pettymyksen roskaa, löydä mut ojasta puskee horsmaa haaveitaan ei saavuta ku suussa spliffi savuttaa, kaadun taas ja ennen treffei 15 kaljaa kaduttaa, ihan liian vähän liian myöhään rakkaut vakuuttaa, kaikki vittumaisuuttaa pahuuttaa, eikä mun rehellisyys oo vissii paljoo painanu, viittaa viittauksiin, massin lisäksi viisauksii lainannu, miten olen kaivannut, räpit huonosti taimannu, ja joka päivä mä nään peilist mikä sua on vaivannu