Yhtä toivon enemmän kuin muuta Paljon sen vuoksi antaisin Että tuntisit oikeesti miten paljon sä haavoitit Ja miten kerran toisensa jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti Älä väitä, ettei oo sulla muka muistoo Vai pidätsä mua tyhmänä jolla ei oo väliä Itsestäänselvyytenä, lasten palapelinä

Pokkaa sul on ainakin se on käynyt selväksi Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille Mut se mun täytyy kyllä myöntää sul on pokkaa ainakin

Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa Varsinkaan kun se mitään muuta ei Mut tekisitkö sä uudestaan saman, jos saisit valita Onko sussa jäljellä palaakaan inhimillisyydestä

Pokkaa sul on ainakin se on käynyt selväksi Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille Mut se mun täytyy kyllä myöntää sul on pokkaa ainakin

Joo, mä tiedän, mitä tunnen Mutta koskaan sitä ääneen sano en Mä pelkään, että joskus peilistä katsoo sun kaltainen. Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda Siihen suostu enää en Yksi ainoo katse, jota et ymmärrä kuitenkaan

Kertoo enemmän, kuin kaikki sanat yhteensä Siitä, mitä tapahtuu syvällä mun sisällä Ja siitä, mikä odottaa vielä sitä hetkeä Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua Siitä, mihin päässyt oon ilman sinun apua Oikeastaan minun pitäis kai kiittää sinua Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.

Pokkaa sul on ainakin se on käynyt selväksi Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille Mut se mun täytyy kyllä myöntää sul on pokkaa ainakin

Mistä sait sen käsityksen et noin voi tehdä toisille Mut se mun täytyy kyllä myöntää sul on pokkaa ainakin, Pokkaa ainakin