ei yöt mua pelota vaikka taas saan valvoa kun ajatukset kiusaavat kuka leikkii jossain minua kuka vei mun unelmat

ei ennen ollut aikaa edes nähdä tuttuja tai tehdä meidän juttuja kun ajan perässä juostiin ei sitä koskaan saatu kii

mä olen osa vantaan kokoista yksinäisyyttä pian vanha nainen ilman menneisyyttä voi tämä kaupunki minut unohtaa valot yksin kohtaamaan ilman rohkeutta hetkeen ne hukataan

tiedän en oo ainoa oon vaan yks tuhansista jotka yksin laumassa ku Walking Dead -sarjassa mut elämää ei voi kelata

mä olen osa vantaan kokoista yksinäisyyttä pian vanha nainen ilman menneisyyttä voi tämä kaupunki minut unohtaa valot yksin kohtaamaan ilman rohkeutta hetkeen ne hukataan

nyt on aika liikkua lyödä turpaan haamuja ratikassa rakastua ja mennä jouluksi kotiin ei mikään oo ikuista joskus valot sammuvat ja vasta silloin unelmat mukanamme pölyyn hautautuvat

mä olen osa vantaan kokoista yksinäisyyttä pian vanha nainen ilman menneisyyttä voi tämä kaupunki minut unohtaa valot yksin kohtaamaan ilman rohkeutta hetkeen ne hukataan

ilman rohkeutta hetkemme hukataan