On hyiset vuoret ne lumiset niin, hanki hohtaa hehkuen. On linna niin yksinäinen, sitä yksin hallitsen, ja tuuli ulvoo niin kuin myrsky sisälläin. Siellä pysy ei, vaikka tahtoisin.

Ei tulla saa, ei nähdä saa, kiltti tyttö sä ole aina vaan! Ei paljastaa saa tunteitaan, se jäädä saa!

Taakse jää, taakse jää, en tätä voi pidättää! Taakse jää, taakse jää, ovi vanha taakse jää!

Unhoittaa sanat julmat saan. Myrsky raivotkoon! Saa nyt kylmä viima tää puhaltaa.

Kun joskus kaukaa katsoo, on kaikki pientä niin! Ja nuo pelon vanhat kahleet, mä loihdin kadoksiin! On aika nähdä voimat mun, ne koetella, vapauttaa, Pois vanhat säännöt, nyt mä oon vapaa!

Taakse jää, taakse jää, tuuleen jäiseen mä nostan pään! Taakse jää, taakse jää, on menneet päivät nää! Tänne jään, ja nostan pään! Myrsky raivotkoon...

Mun voima halki ilman käy, se iskee kii! Mun sieluun piirtyy jäiset huurreruusut kylmät niin! Ja kirkas kristallin on ajatuksein tää, ei palaa entinen, se kaikki taakse jää!

Taakse jää, taakse jää, enää tyydy en vähempään! Taakse jää, taakse jää, myös kiltti tyttö tää!

Jääköön taa, uuttaa voimaa saan! Myrsky raivotkoon, saa nyt kylmä viima tää puhaltaa.