Keinutan, kuuntelen, sut suojaan peittelen. Keinutan, myöhä on, jo kuulen aallokon. Ethän pelkää pimeää, siellä on monta kynttilää. Ja viimein, sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.

Yötä vasten vaikka lähdet, jatka vain vaikka on, se suuri suunnaton. Kohti valkeata rantaa, laivaan mun laulujen, sä kuljet tietäen, ettet pelkää pimeää, siellä on monta kynttilää. Ja viimein, sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.

Ethän pelkää enenpää, siellä on monta kynttilää. Nuku vain, jos väsyttää, vielä valvon vierellä. Ja viimein, sun matkaan, ei pääse saattajatkaan. Ja lohtu, on mulle, että siellä on kaikki sulle.