Mä ilmestyn kuin tyhjästä, Kun tuulet päättää kääntyä Ja ummet lammet puhun itsestäin Mun mieleen ei ees juolahda,

Et voisin hiljaa kuunnella, Mitä sulle kuuluu, ystäväin Jonnekin Aina kiirehdin

Soittaisin, Mutta harvoin ehdin Ystäväin, ystäväin Toivon, etten saapunut liian myöhään

Ystäväin, ystäväin Miksen koskaan kertonut, ettei oo sua tärkeämpää En vastaile sun viesteihin Tai lettukestikutsuihin, Kun koitat meille aikaa järjestää Ja sitten kerran vuodessa, Kun päätän olla paikalla Taas tuittuilen kuin mörkö nälissään

Jonnekin Aina kiirehdin Soittaisin, Mutta harvoin ehdin

Ystäväin, ystäväin Toivon, etten saapunut liian myöhään Ystäväin, ystäväin Miksen koskaan kertonut, ettei oo sua tärkeämpää

Voisko se kysyä tätä uudestaan? Tää tulis saman tien sitä tapaamaan Nää olis molemmat keinutuoleissaan, Pieniä ihania, jotka leikkis vanhaa

Ystäväin, ystäväin Toivon, etten saapunut liian myöhään Ystäväin, ystäväin Miksen koskaan kertonut, ettei oo sua tärkeämpää