oot valokuvan tarkkana mielessäni mun mä muistan hymyn sen, muistan joka sanan sun jäit unieni hiekkateille hiljaa kulkemaan

mä vaikka kääntyä kannoiltasi pois ja elää niinkuin ei sua olemassa ois en haaveistani onnistu sua silti sulkemaan

niin kiire rakkauteen mut väärään suuntaan meen ja kaipuu katuani reunustaa niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa syvää lämmintä purppuraa on veri, jota sykkii se kuumissaan

niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa kai milloinkaan

kun eroamme pyyhkäisen pois mun kyyneleet kuin pisarat ois vain poskilleni sataneet ja hymyilen kuin tuska tää ei sattuis ollenkaan

käyn kotiin ihmisvirrassa sydän takoen mä mitä vielä pelkään ja mitä pakenen ja mitä jos nyt käännyn, lähden jälkees juoksemaan

niin kiire rakkauteen mut väärään suuntaan meet ja kaipuu katuani reunustaa niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa syvää lämmintä purppuraa on veri, jota sykkii se kuumissaan

niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa kai milloinkaan

niin kiire rakkauteen mut väärään suuntaan meet ja kaipuu katuani reunustaa niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa syvää lämmintä purppuraa on veri, jota sykkii se kuumissaan

niin kiire rakkauteen taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa kai milloinkaan

kai milloinkaan